maanantai 4. heinäkuuta 2011

Sairas



Pienet ja kärsivät tähdet
katsovat kaupunkiin.
Olen niin väsynyt tänään
tuskiini hiljaisiin.

Kerran, kauan sitten
palavaa unta näin.
Taivaalla hulmusi tähdet
ylleni syöksähtäin.

Siitä on liian kauan.
- Nyt minä rukoilen
vain, että tänään saisin
nukkua vähäsen.
 
Saima Harmaja
 
Hänksiä rakkaudella muistaen,
Äiti, Kinkku ja Silmä

5 kommenttia:

Rhia kirjoitti...

Mua alkaa aina itkettää kun luen tällaisia viestejä. Harva asia surussa oikeasti lohduttaa, mutta sanonpa kuitenkin että voimia ja jaksamista.

Anonyymi kirjoitti...

Hänksi saa nyt jahdata vapaana ja terveenä öttiäsiä ja hiiriä vihreämmällä niityllä.

Voi voi, niin surullista ja korvaamatonta kuitenkin. Omista rakkaista ei haluaisi luopua koskaan.

Lämpimin ajatuksin ja tuntein,
Leena ja Pojat

Niina Oivi kirjoitti...

Surullista ja itkuttaa. Halaan teitä kaikkia ja Hänksille hyvää matkaa toivotan.. Rakkaudella,

Niina

Anonyymi kirjoitti...

Suurin suru on sanatonta. Ikävän, kaipauksen ja rakkauden voi aidoimmillaan ja paljaimmillaan vain tuntea. Sanoilla saattaa hipaista tästä vain pintaa. Tunne on aina jotakin konkreettista.

Pikku Prinssi sen tiesi: "Vain sydämellään näkee hyvin" Ja Hänski on tehnyt asunnon niin moneen sydämeen!! Ja niin monessa sydämessä nähdään Hänksi ja hänen perheväkensä. Tähtenä taivaalla, kaipauksen kipuna rinnassa, pehmeinä muistoina mielessä...

Otan oikeasti osaa teidän karvatassulaisen omaisten menetykseen!

SalSaDesign kirjoitti...

Lämpimät kiitokset kaikille hengessä mukana olleille Hänksin poismenon aikana ja jälkeen. Suru hellittää, ikävä ei.

Salla