Itse olen muuttanut (muistaakseni) 14 kertaa, inhoan joka kertaa. Minulla on paha tapa kiintyä tavaroihin ja paikkoihin jotka ovat jossain vaiheessa merkinneet minulle jotain, hyvää tai pahaa. Muuttumisia on ollut vähemmän. En osaa laskea tiettyä määrää, mutta sen voin kertoa että joka kerta on ollut aina yhtä jännittävä, elämääni rikastuttava kokemus. Olen ihminen joka uskoo siihen että kaikista kokemuksista ja tekemisistä on jossain vaiheessa elämää jotain hyötyä. Kuten äiti aina tuppaa sanomaan " sen eestään löytää, minkä taakseen jättää" on tullut monesti todistettua todeksi, eikä niin usein iloisin fiiliksin. Nuorena varsinkin otti päähän vanhempien ja (viisaampien) neuvot ja kommentit omista valinnoista. Elämä pitää elää itse, tehdä itsenäisiä päätöksiä toisia loukkaamatta. Se ei aina tosin ole mahdollista, mutta lopuksi aika parantaa aika monta haavaa.
Ihminen muuttuu useasti huomaamattaan. Elämä opettaa, parisuhde vaikuttaa, tapahtumat muokkaavat. Ennen avoin ja suvaitsevainen henkilö voi muuttua vuosien myötä katkeraksi ja suvaitsemattomaksi korttelikyyläksi, joka sai kokea jossain elämänsä vaiheessa kipeän kolauksen jonka aiheutti hänelle läheinen ihminen. Ennen ahkera ja määrätietoinen työntekijä voi muuttua laiskaksi ja luovuttaneeksi rutinoituneeksi työkoneeksi, vain koska häntä ei koskaan huomattu eikä kiitetty. Muutoksen voi aiheuttaa hyvin pieni asia, joskus vain pieni ele. Muuttaminen myös voi olla kiinni yhdestä lapusta, yhdestä sanasta.
Se mitä päivitttäin teemme, määrittelee meidät, tietoisesti tai tiedostamatta. Se on kuitenkin varma että sen minkä taaksesi jätät, sen edestäsi löydät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti